"AJATTELET MINUA JA TOIVOT, ETTÄ OLISIT ONNISTUNUT PUHUMAAN MINUT YMPÄRI."

Jodi Picoult:  
Yhdeksäntoista minuuttia

Englanninkielinen alkuteos:
Nineteen minutes (2007) 
Karisto, 2008 
628 sivua

Yhdeksässätoista minuutissa ehtii leikata nurmikon, värjätä hiukset tai viikata pyykit. Sterlingin pikkukaupungista ajaa Vermontin rajalle yhdeksäsässätoista minuutissa. Samassa ajassa voi pysäyttää maailman. Yhdeksässätoista minuutissa ehtii myös kostaa, ja juuri niin teini-ikäinen Peter Houghton päättää tehdä. Kukaan Sterlingissä ei tiedä miksi, mutta rajusti purkautuneen väkivallan jälkeen mikään ei ole entisellään. Kaupunkilaisten elämä ja monimutkaiset ihmissuhteet paljastuvat vähän kerrassaan Peterin oikeudenkäynnin aikana. Kuka on syyllinen, kuka syytön? Miksi läheisimmätkään eivät nähneet lapsen hätää jo vuosia sitten? Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia on äärimmäisen jännittävä ja koskettava lukuromaani, joka ilmestyessään nousi suoraan USA:n myyntilistojen ykköseksi.   

Tämä kirja tarttui mukaan kirjastosta, koska pidän Jodi Picoultin tyylistä kirjoittaa ja hänen sanoihin vangitsemastaan jännitteestä. Sisareni puolesta oli ensimmäinen Picoultin kirja, jonka luin, siitä on melkein pari vuotta aikaa. Silloin luokittelin hänet automaattisesti kiinnostavien kirjailijoiden joukkoon, mutta en vielä silloin saanut semmoista napsahdusta, että tutkisin heti koko käsiin saamani tuotannon (kuten on käynyt mm. Paulo Coelhon kohdalla). Jossain kuitenkin mainostettiin Picoultin toista suomennettua teosta; Koruton totuus, ja sen luettuani heräsi mielenkiinto lukea lisää. Picoultilla on harvinainen taito saada kirjoistaan todella erilaisia, vaikka niissä kaikissa onkin sama oikeudenkäyntiin pohjautuva näyttämö. Näitä voisi varmasti lukea vielä monta, ennen kuin alkaa tuntua itsensä toistamiselta.

Yhdeksäntoista minuuttia kertoo kipeän tarinan koulukiusatusta Peteristä, hänen rikkinäisestä elämästään ja tekee pikkuhiljaa ymmärrettäväksi hänen mielensä liikkeet ja syyn hänen tekoonsa - mikä sai hänet astumaan neljän aseen kanssa koulunsa ovesta ja murhaamaan kymmenen oppilastoveriaan. Perheen, muutamien ystävien, kiusaajien ja vain väärässä paikassa väärään aikaan olleiden maailma muuttuu ratkaisevasti. Peteristä tulee syyllinen lukemattomien ihmisten henkisiin ja fyysisiin kärsimyksiin. Ei kuitenkaan unohdu, että omalla tavallaan Peter on uhri ja hänet on ajanut tähän vuosikausia jatkunut pelko.

Kirja on kammottavan ajankohtainen, kuten jo kansikin ennustaa. Koulukiusaamista tapahtuu koko ajan, tälläkin hetkellä joku jossain päin maailmaa kätkee sirpaleita sisäänsä. Miksei lasten ja nuorten pahaan oloon osata puuttua ajoissa?

Kirja oli odotuksien arvoinen, ja saa lukijan ymmärtämään Peterin teon, vaikkei ehkä olemaan samaa mieltä siitä. Se myös kertoo koskettavasti siitä, miten kaiken kauheuden jälkeenkin maailmassa on valoa. Peterin sanoin: "Ehkä pahaa tapahtuu, jotta muistaisimme miltä hyvyys näyttää."