Paulo Coelho: Valkyriat
Portugalinkielinen alkuteos:
As Valkírias (1992)
Bazar, 2010
204 sivua
Miksi tuhoamme sen mitä rakastamme eniten? Tämän kysymyksen Paulo Coelho, Alkemistin kirjoittaja, esittää itselleen ryhtyessään käsittelemään omaa menneisyyttään.
Paulo lähtee yhdessä Chrisin kanssa matkalle auringon polttaman Mojaven autiomaan halki. Matka kestää 40 päivää, ja sen aikana he tapaavat joukon erikoisia soturinaisia, Valkyrioita.
Valkyrioissa Coelho kertoo avoimesti taistelustaan omia pelkojaan ja epäilyksiään vastaan. Se on myös tarina kahdesta ihmisestä, jotka ponnistelevat ymmärtääkseen toisiaan. Ennen kaikkea se välittää vahvan viestin siitä, miten tärkeää on antaa anteeksi oma menneisyytensä ja uskoa omaan tulevaisuuteensa. Kun hyväksymme ja tunnistamme heikkoutemme ja vahvuutemme, olemme valmiita muuttamaan maailmaa.
Ja minunhan kun ei pitänyt tänään lainata kirjastosta mitään tai ainakaan aloittaa lukemaan... ja mitäpä teen nyt - istun kirjoittamassa tätä ja kirja kököttää luettuna vieressä. Eipäs se pitkään kestänyt, kuten ei yksikään Coelhon kirja tätä ennenkään. Huomenna saan palauttaa sen taas kiertoon ilahduttamaan jonkun muun huomisiltaa.
Paulo Coelhon kirjat voi jakaa kahteen eri kastiin, niihin jotka kertovat hänen omasta tiestään, ja niihin jotka kertovat tarinaa keksittyjen hahmojen kautta. Valkyriat kuuluu ensimmäiseen ja se jatkaa Pyhiinvaelluksen aloittamaa matkaa herran Coelhon ajatuksiin.Tuntuu jotenkin vähän vaikeammalta lukea näitä kirjoja, kun tietää niiden olevan pohjimmiltaan omaelämänkerrallisia. Vaikka Coelhon kirjoissa maistuu aina vahva elämän maku, on helpompaa käsitellä asioita henkilöhahmojen kautta. Ja vaikka minussa aina herää vahva halu uskoa se kaikki, en voi täysin uskoa siihen, että hän uskoo.
Valkyriat kertoo matkasta hyväksymään oma menneisyytensä ja löytämään nykyisyytensä ja itsensä - ja enkelinsä. Rakkaus on elämän kantava voima, niin menneisyydessä kuin nykyisyydessäkin, eikä ihastus ole samaa kuin rakkaus, sen he kaikki ymmärtävät. Tarinan kulissi on autiomaa, ja sen väkevä, henkeä imevä voimaa kantaa läpi kirjan, niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Tuo kulissi tavallaan irroittaa tarinan normaalista elämästä, ja tekee siitä epätodellisemman.
Tämä on Coelhon kirjoista se, joka jätti eniten kysymyksiä. Silti henkilöhahmojen henkinen kasvu ja löytyneet vastaukset sanattomiin kysymyksiin saavat itselleenkin olon, että löysi vastauksia - vaikka ei tiedä löytäneensä niitä. Kirja on ovela - se huijaa lukijansa tuntemaan itsensäkin jotenkin henkisesti kasvaneeksi.
En ole oikein varma, mitä enkelinsä löytäminen lopulta tarkoittaa.
As Valkírias (1992)
Bazar, 2010
204 sivua
Miksi tuhoamme sen mitä rakastamme eniten? Tämän kysymyksen Paulo Coelho, Alkemistin kirjoittaja, esittää itselleen ryhtyessään käsittelemään omaa menneisyyttään.
Paulo lähtee yhdessä Chrisin kanssa matkalle auringon polttaman Mojaven autiomaan halki. Matka kestää 40 päivää, ja sen aikana he tapaavat joukon erikoisia soturinaisia, Valkyrioita.
Valkyrioissa Coelho kertoo avoimesti taistelustaan omia pelkojaan ja epäilyksiään vastaan. Se on myös tarina kahdesta ihmisestä, jotka ponnistelevat ymmärtääkseen toisiaan. Ennen kaikkea se välittää vahvan viestin siitä, miten tärkeää on antaa anteeksi oma menneisyytensä ja uskoa omaan tulevaisuuteensa. Kun hyväksymme ja tunnistamme heikkoutemme ja vahvuutemme, olemme valmiita muuttamaan maailmaa.
Ja minunhan kun ei pitänyt tänään lainata kirjastosta mitään tai ainakaan aloittaa lukemaan... ja mitäpä teen nyt - istun kirjoittamassa tätä ja kirja kököttää luettuna vieressä. Eipäs se pitkään kestänyt, kuten ei yksikään Coelhon kirja tätä ennenkään. Huomenna saan palauttaa sen taas kiertoon ilahduttamaan jonkun muun huomisiltaa.
Paulo Coelhon kirjat voi jakaa kahteen eri kastiin, niihin jotka kertovat hänen omasta tiestään, ja niihin jotka kertovat tarinaa keksittyjen hahmojen kautta. Valkyriat kuuluu ensimmäiseen ja se jatkaa Pyhiinvaelluksen aloittamaa matkaa herran Coelhon ajatuksiin.Tuntuu jotenkin vähän vaikeammalta lukea näitä kirjoja, kun tietää niiden olevan pohjimmiltaan omaelämänkerrallisia. Vaikka Coelhon kirjoissa maistuu aina vahva elämän maku, on helpompaa käsitellä asioita henkilöhahmojen kautta. Ja vaikka minussa aina herää vahva halu uskoa se kaikki, en voi täysin uskoa siihen, että hän uskoo.
Valkyriat kertoo matkasta hyväksymään oma menneisyytensä ja löytämään nykyisyytensä ja itsensä - ja enkelinsä. Rakkaus on elämän kantava voima, niin menneisyydessä kuin nykyisyydessäkin, eikä ihastus ole samaa kuin rakkaus, sen he kaikki ymmärtävät. Tarinan kulissi on autiomaa, ja sen väkevä, henkeä imevä voimaa kantaa läpi kirjan, niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Tuo kulissi tavallaan irroittaa tarinan normaalista elämästä, ja tekee siitä epätodellisemman.
Tämä on Coelhon kirjoista se, joka jätti eniten kysymyksiä. Silti henkilöhahmojen henkinen kasvu ja löytyneet vastaukset sanattomiin kysymyksiin saavat itselleenkin olon, että löysi vastauksia - vaikka ei tiedä löytäneensä niitä. Kirja on ovela - se huijaa lukijansa tuntemaan itsensäkin jotenkin henkisesti kasvaneeksi.
En ole oikein varma, mitä enkelinsä löytäminen lopulta tarkoittaa.
Hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen arvostelu! Niin eri tavoin voi kirjan kokea. :) Luin tämän tuoreeltaan viime syyskuussa enkä päässyt kirjaan sisälle ollenkaan. Huomiosi siitä, että Coelho kirjoittaa kahdenlaisia kirjoja. Itse olen pitänyt vain muutamasta Coelhon kirjasta, niistä, joissa hän itse ei ole pääosassa.
VastaaPoistaMinä en ole syttynyt Coelholle. Kunnolla olen tykännyt vain Veronika päättää kuolla -kirjasta, Brida, Alkemisti ja Zahir on ne muut lukemani Coelhot mutta niihin en kyllä päässyt yhtään sisälle:(
VastaaPoistaLumiomena: kiitos. :j
VastaaPoistaMinäkin kyllä pidän enemmän niistä kirjoista, joissa Coelho itse ei ole pääosassa. Ja ei tämä minustakaan paras herran kirjoista ole, mutta oli tässäkin jotain jännää mukaansatempaavuutta.
Sanna: Veronica päättää kuolla on yksi minunkin suosikeistani. Kannattaa kyllä lukea "Piedrajoen rannalla istuin ja itkin" ja "Paholainen ja neiti Prym", jos yhtäänkään tykkäsit Veronicasta, ne ovat vähän saman tyylisiä ja kertovat ihmisen luonteesta. ;)