"SYYTTÄJÄ, JOKA TUOMITSI HEIDÄT, EPÄONNISTUI RANGAISTUSYRITYKSESSÄÄN LÄHETTÄESSÄÄN HEIDÄT MATKALLE LOKAAN. LOASTA HE LÖYSIVÄT ONNEN."

Henri Charrière: 
Vanki nimeltä Papillon

Ranskankielinen alkuteos: 
Papillon (1969)
Otava, 1992 
514 sivua

Pirunsaarelta ei ollut kukaan paennut - ei ennen Papillonia. Papillon on käsite ja legenda.

Henri Charrière, joka rikollispiireissa tunnettiin nimellä Papillon, tuomittiin vuonna 1931 elinkautiseen murhasta, jota hän ei ollut tehnyt. Kolmetoista pitkää vuotta mies vietti Pirunsaarella, Ranskan Guayanan pahamaineisessa rangaistussiirtolassa, helvetissä josta kenenkään ei ollut onnistunut paeta. Kirjasta, jossa hän kertoo vankivuosistaan ja paostaan, tuli kaikkien aikojen bestseller. Se on ilmestynyt kymmenillä kielillä ja siitä on tehty menestyselokuva.

Isäni on tätä minulle tyrkyttänyt jo vuosikaudet, mutta en vain jotenkaan saanut aikaiseksi lukea. Kun se tänään katsoi minuun kirjaston hyllystä, niin ajattelin viimeinkin luovuttaa.

Ja enpähän enää ihmettele miksi tästä on kohuttu, oli sen verran mielenkiintoinen lukukokemus. Mielenkiintoinen ei ehkä ole paras mahdollinen sana, koska ei tätä kirjaa oikein voi tiivistää yhdellä adjektiivilla.

Papillon, tai tuttavallisemmin Papi, sai heti ensimetreillä ainakin minun sympatiani puolelleen. Ensimmäisen onnistuneen karkumatkan jälkeen vilkaisin takakantta (ensimmäinen Pirunsaarelta paennut vanki) ja jäljellä olevaa sivumäärää (paljon) ajattelin kauhuissani, että pakkohan herran on vielä uudelleen jäädä kiinni, että hän voi suorittaa tuon maineikkaimman pakonsa. Silti kiinnijääminen nosti palan kurkkuun ja laittoi vauhtia lukemiseen - eihän Papiparkaa voinut jättää noihin kamaliin olosuhteisiin virumaan, eihän?

Vaikka kirja herättikin vastustamattoman halun päästä mahdollisimman pian loppuun ja nähdä omin silmin pako jonka tietää tapahtuvaksi, eivät matkan varrella kuljetut askeleet jää unohduksiin. Niin epäinhimillistä kidutusta, epätoivon hetkiä, kaiken kestävää toveruutta, intohimoa, petturuutta kuin vapauden riemuakin sisältävä matka lokaan ja loasta vapaaksi on koottu yksiin kansiin hämmästyttävän yksityiskohtaisesti. Välillä oikein ihmettelen, miten riittoisa tämä tarina on. Kaikki matkan hetket on kuvattu niin tarkkaan, että lukeminen ei heti lopu. Ainoastaan rundi, eristys, matka pimeyteen, vai miksi ihmisen sullomista vuosiksi pimeään koppiin vailla kontaktia muihin haluaakaan kutsua, etenee armeliaan nopeasti.

Tästä on kuulemma elokuvakin, jota joku jossain joskus kehuikin. Se on kyllä pakko nähdä!