tiistai 25. tammikuuta 2011

OHITUSLIIKKEEN SALAT

Jätän harvoin kirjan kesken, ja vielä harvemmin luen useampaa kirjaa yhtä aikaa (tähän ei tietenkään lasketa opiskelukirjoja).

Nyt kävi kuitenkin vanhanaikaiset - kävelin aamupäivällä kirjaston palautushyllyn ohi vailla aikomustakaan edes pysähtyä siihen. Tällä hetkellä on ihan kiva kirja kesken, kolme muuta odottaa vuoroaan ja koulujuttujakin on paljon. Mutta sitten silmiini hyppäsi kuva autiomaan halkeilleesta kamarasta ja tummenevasta taivaasta ja siinä sitä taas oltiin. Paulo Coelho on eräs lempikirjailijani, ja olen lukenut lähes kaikki hänen kirjansa. Ikävä kyllä en ole ainoa ihminen täälläpäin tällaisissa aatoksissa, kaikki kirjat ovat aina lainassa ja itseasiassa en ole kertaakaan nähnyt yhtään Coelhoa varsinaisella paikallaan kirjahyllyssä, aina joku nappaa ne palautushyllystä. Ja tänään se joku olin sitten minä. Kirja on Valkyriat.

Ja bussia odotellessa kirja, hupsista vain, avautui ja nyt olenkin jo yli puolenvälin. Se siitä en-lue-kuin-yhtä-kirjaa-kerrallaan -taktiikasta.

2 kommenttia:

  1. Heips! Niinhän siinä usein käy, jos uskaltautuu kirjastoon ;)
    Coelhon suosio on minulle täysi arvoitus. Yhden kirjan olen häneltä lukenut, enkä pitänyt lainkaan.
    Ehkä pystyt vakuuttamaan toista?

    VastaaPoista
  2. Minkä kirjan olet häneltä lukenut?
    Ehkä Coelhon kirjojen henkiseen sanailuun ja mystisyyteen jotenkin kasvaa ja sitä jää janoamaan lisää.

    Itse silti myönnän pitäväni joistain hänen kirjoistaan enemmän kuin toisista. Toiset käsittelevät ihmisen ominaisuuksia, kutenb elämänhalua ja itsekkyyttä, toiset taas menevät aika taiainomaiseen mystiikkaperinteeseen ja siihen on välillä vaikea tarttua.

    VastaaPoista

peikkoneito kiittää kommenteista - jokaisesta