Joanne Harris:
Pieni suklaapuoti
Pieni suklaapuoti
Englanninkielinen alkuteos:
Chocolat (1999)
Otava, 2008
413 sivua
Chocolat (1999)
Otava, 2008
413 sivua
Vianne Rochert on asettunut tyttärensä kanssa pieneen ranskalaiseen Lansquenetin kylään ja perustanut suloisen suklaapuodin aukiolle kirkkoa vastapäätä. Käsintehdyt makeiset ja maailmaa nähneen naisen elämänilo saavat monen purkamaan sydäntään mieluummin kaakaokupin ääressä kuin kalseassa kirkossa. Mutta pääsiäisen pakanallinen suklaafestivaali on kylän papille sentään liikaa! Paastoava kirkonmies päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Vaikka minulla ei olekaan yksinhuoltajaäitiä, vaan myös ihana isä, olemme asuneet äidin kanssa kahden melkein koko tähänastisen elämäni ennen kuin muutin omaan kotikolooni. Olemme äidin kanssa semmoinen erottamaton kaksikko.. sen pohjalta on helppo samaistua tämän kirjan äiti-tytär-suhteeseen. Kirjaston palautushyllystä tämäkin on bongailtu. Vuosia sitten olen nähnyt tämän pohjalta tehdyn elokuvan, enkä muista siitä kuin että Johnny Depp oli aikas namu(♥). Kivaa lukea, kun ei ole niin kauheita ennakko-odotuksia.
Tästä kirjasta kuulemani palaute on jakautunut aikalailla kahteen kastiin. Toiset lumoutuvat, toiset eivät niin kovasti vakuutu. Täytyy sanoa, että itse kuulun noihin ensimmäisiin - en olisi ikinä uskonut, että pitäisin tästä kirjasta näin kovasti. Tässä kirjassa ei ollut sellaista syvyyttä, mikä juuri monissa loistavissa kirjoissa pitää otteessaan, mutta se oli korvattu jollain mystisellä, hieman taianomaisella tunnelmalla. Pidin kirjailijan tavasta kuvata asioita, siitä mieten hän kuvaa suklaakaupan huumaavan mausteista tuoksua, Anoukia pomppimassa värikkäässä sadetakissaan tai jokimustalaisten kanssa vietettyjen hetkien musiikkia leirinuotioilla.
Yleensä häiriinnyn, jos kertoja vaihtuu kesken kaiken, mutta papin taistelu kiusauksia vastaan ja samalla itseään ja omaa menneisyyttään vastaan toi mielenkiintoisen säväyksen välillä niin suklaantuoksuiseen elämään. Koska minua kiehtovat kaikki uskomukset aina papin mustista viitoista erilaisiin taikauskomuksiin ja ennustamisiin, oli hienoa verrata niitä toisiinsa ja huomata miten paljon samaa näissä näennäisen erilaisissa uskomuksissa loppujenlopuksi onkaan.
Pieni suklaapuoti oli täynnä elämää, tuoksua ja makua. Vaikkei se ehkä olekaan vuoden dramaattisin tai sykähdyttävin teos, se tarjosi ihanan kokemuksen.
Ihan kuin olisin edelleen sokerihumalassa kaikesta suklaasta.
MAAILMANVALLOITUS: Ranska
Tästä kirjasta kuulemani palaute on jakautunut aikalailla kahteen kastiin. Toiset lumoutuvat, toiset eivät niin kovasti vakuutu. Täytyy sanoa, että itse kuulun noihin ensimmäisiin - en olisi ikinä uskonut, että pitäisin tästä kirjasta näin kovasti. Tässä kirjassa ei ollut sellaista syvyyttä, mikä juuri monissa loistavissa kirjoissa pitää otteessaan, mutta se oli korvattu jollain mystisellä, hieman taianomaisella tunnelmalla. Pidin kirjailijan tavasta kuvata asioita, siitä mieten hän kuvaa suklaakaupan huumaavan mausteista tuoksua, Anoukia pomppimassa värikkäässä sadetakissaan tai jokimustalaisten kanssa vietettyjen hetkien musiikkia leirinuotioilla.
Yleensä häiriinnyn, jos kertoja vaihtuu kesken kaiken, mutta papin taistelu kiusauksia vastaan ja samalla itseään ja omaa menneisyyttään vastaan toi mielenkiintoisen säväyksen välillä niin suklaantuoksuiseen elämään. Koska minua kiehtovat kaikki uskomukset aina papin mustista viitoista erilaisiin taikauskomuksiin ja ennustamisiin, oli hienoa verrata niitä toisiinsa ja huomata miten paljon samaa näissä näennäisen erilaisissa uskomuksissa loppujenlopuksi onkaan.
Pieni suklaapuoti oli täynnä elämää, tuoksua ja makua. Vaikkei se ehkä olekaan vuoden dramaattisin tai sykähdyttävin teos, se tarjosi ihanan kokemuksen.
Ihan kuin olisin edelleen sokerihumalassa kaikesta suklaasta.
MAAILMANVALLOITUS: Ranska
Tämä on ihana kirja<3 Tykkäsin myös leffasta joka tämän kirjan pohjilta on tehty:)
VastaaPoistaMinä taas en innostunut kirjasta erityisemmin. Kerronnassa oli jotakin mikä tökki pahemman kerran varsinkin kun elokuva (Johnny mukaan luettuna!!) oli ihana. Toivottavasti tykkäät kumminkin kirjasta!
VastaaPoistaHauskaa, että olet linkittänyt minut, piti tulla ihan tutkailemaan omaasi. :D Hyvältä näyttää - linkitän.^^
VastaaPoistaTämä oli mielestäni jotenkin ihana, suloinen kirja. Appelsiinintuoksun ohella ainoa Harrisin kirja, josta pidän.
VastaaPoistaPidän blogisi raikkaasta ulkoasusta. :)
Kiitos teille!♥
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että pidin kyllä kirjastakin hirmuisesti, mutta elokuva oli kyllä jotain ihaninta. Pitäisi varmaan joskus katsoa se uudestaan niin saisi vähän vielä enemmän irti.
Tämä on mulla vielä lukemattomana hyllyssä. Luin aiemmin Harrisilta kirjan Sarkaa ja samettia, joka oli ok mutta ei erityisesti säväyttänyt, joten en ole sitten ihan kauhean innokkaasti ollut tähän tarttumassa. Mutta saapa nähdä, ehkä tykkäänkin sitten joskus kun luen!
VastaaPoistaOnnea uudelle blogille jolla on kiva nimi! :)
Kiitos Satu! :)
VastaaPoistaTämä oli kyllä kiva tällainen välipalakirja, johon ei tarvinnut suhtautua liian vakavasti, täydellinen siis lomalle!