"KULTASENI, ET SAA TEHDÄ PILAA MIEHESTÄSI, TEET VAIN PILAA ITSESTÄSI"

Zadie Smith: Kauneudesta
Englanninkielinen alkuteos:
On beauty (2006)
WSOY, 2008
438 sivua

Monikulttuurisesti rönsyilevä, säkenöivän huumorin ryydittämä aikalaisromaani etnisiltä taustoiltaan eroavien perheiden vaiheista ja valinnoista.

”Aika on sitä miten käyttää rakkautensa.”

Jo viisitoista vuotta Howard Belsey ja hänen arkkivihollisensa Monty Kipps ovat nokitelleet toisiaan samoissa akateemisissa ympyröissä. Jerome, Belseyn ateistiperheen musta lammas, säikäyttää isänsä suunnittelemalla häitä uskonnollisten Kippsien tyttären kanssa, mutta kaikkien onneksi seurustelu paljastuu vain ”romanttiseksi sekoiluksi”. Yhdeksän kuukautta myöhemmin perheiden polut risteävät jälleen, kun sir Monty kutsutaan luennoitsijaksi Howardin yliopistoon ja Kippsit muuttavat Lontoosta Atlantin taakse Wellingtoniin.

Suorapuheiset äidit Kiki Belsey ja Carlene Kipps intoutuvat tuota pikaa aviollisten kulissiensa takaisiin paljastuksiin. Belseyn nuorin vesa Levi harhautuu kapitalismin kultaisilta poluilta ja tomera tytär Zora päättää tehdä vaikutuksen katujen kasvattamaan räppärirunoilijaan. Myös muita epätodennäköisiä suhteita solmitaan, kun Belseyt ja Kippsit ottavat osaa toistensa iloihin ja suruihin.  

Äidin kirjahyllyn antia tämä teos - tai ei oikeastaan edes kirjahyllyn, vaan sen kokoajan kasvavan kirjakasan, mikä ei enää edes mahdu varsinaiseen kirjahyllyyn. Olen jo pitkään ajatellut tarttua tähän sitten kun satun käymään kotona ilman, että on joku muu kirja kesken.

Ilman suurempia ennakko-odotuksia on helppo yllättyä positiivisesti. Kahden perheen elämä akateemisessa maailmassa on välillä pahastikin törmäyskurssilla, eikä perheensisäisiltä kiistoiltakaan vältytä tässä elämänmakuisessa teoksessa. 

Zadie Smith onnistuu ilmentämään erilaisilla vastakohtapareilla elävästi erilaisia maailmankuvia. Akateemisen maailman hyväosaisempien elämä on jyrkässä ristiriidassa katujen kasvattamien nuorten vihaiseen käytökseen. Mustia ja valkoisia on molemmilla puolilla tätä juopaa, välillä tietämättöminä kumman puolen kokee enemmän kodikseen. Yhtenäinen akateeminen maailmakin jakaantuu monessa kysymyksessä eri leireihin. Naisten vartaloita kuvaillaan niin nuoren kaunottaren kuin rehevämmän kotiäidinkin kautta - saaden molemmat vaikuttamaan aivan yhtä upeilta.

Tässä kirjassa huokuu elämä, eikä siitä ole yritettykään tehtä "elämää suurempaa". Se ei lopu dramaattiseen loppuhuipennukseen eikä moniin mieleenjääviin kysymyksiin saada koskaan ratkaisua. Kirja ei johdattele, jokainen saa itse muodostaa näkemyksensä erilaisiin vastakohtatilanteisiin ja valita kenen hahmon äänen kokee eniten omakseen. 

Tämä kirja ei tekstissään myöskään unohda sitä pientä ironian vivahdetta, mikä tuo aina oman mausteensa lukukokemukseen.