"EPÄJUMALANKUVIA EI PIDÄ KOSKEA: KULTAUS JÄÄ KÄSIIN."

Gustave Flaubert:  

Rouva Bovary

Ranskankielinen alkuteos:

Madame Bovary (1857)

WSOY, 2005

363 sivua

Rouva Bovary on romaanitaiteen suuriin uudistajiin kuuluneen Gustave Flaubertin mestariteos. Se kertoo turhautuneen maalaislääkärin rouvan Emma Bovaryn onnen ja romantiikan tavoittelusta, joka johtaa traagiseen tunteiden kierteeseen. Ilmestyessään teoksen psykologisesti tarkkanäköinen kuvaus naisen intohimosta ja seksuaalisuudesta herätti suuren skandaalin. Rouva Bovary on myös romaani kirjallisuudesta itsestään, täydellisen tyylitaiturin kertomus naisesta, joka lumoutui lukemastaan.

Näin pääsin minäkin alkuun klassikkourakassani. Innoissani käyn tämän kimppuun, jännää nähdä millaisista aineksista aikanaan niin kohuttu ja suuresta arvostuksesta nauttiva kirja koostuu. 

Kun miettii, miten maailma on muuttunut tässä reilun sadanviidenkymmenen vuoden aikana, ei ole ihme, että rouva Bovary nostatti aikanaan niin suuren kohun. Onhan siinä yhteiskunnallisen kriisin ainekset, kun siveänoloinen, kaunis tohtorinrouva ei käyttäydykään totutun kaavan mukaan. Emma viettää aikaansa pääosin lukemalla ja haaveilemalla, ja oman elämän muuttuessa yhä kauemmaksi haavetodellisuudesta hän alkaa masentua ja oikutella. Lopulta Emma ajautuu  yhä kauemmas oman miehensä luota ja rakastuu päätäpahkaa - väärään mieheen.

Romaanin realistinen tyyli huokuu Emman ajatuksissa. Hänen haaveensa kuvataan niinkuin hän itse ne kertoisi, leijuvina ja jatkuvasti muotoaan muuttavina. Kerrontaa ei suodateta moraalisen paheksunnan läpi, vaan annetaan lukijan itse muodostaa mielipiteensä.

En tiedä suhtauduinko tähän kirjaan aivan oikein. Nimittäin sen sijaan, että olisin osannut eläytyä Emman riutuvaan kaipaukseen, minua alkoi pikemminkin naurattaa kaikki se melodramaattisuus. Pienimmässäkin arkipäivän tilanteessa on mukana niin suuria tunteita, että kai siinä vähemmästäkin pakahtuu. En voinut suhtautua kirjaan aivan vakavasti, mutta silti uppouduin siihen aivan päätäpahkaa.

Silti kerronta on sujuvaa, ja pidän siitä, että se keskittyy Emman päänsisäisiin maailmoihin. Hahmot ovat kaikessa draamassaankin melko uskottavia, ja heihin saa tartutuksi kiinni. Erityisesti mieshahmot ovat niin elävästi erilaisia, että heidän piirteitään on helppo verrata omiin mieskokemuksiinsa. Rikas keikaripoika Rodolphe, nuori lakiopiskelija Léon ja huolihtavaisen rakastettava tohtori Bovary  muodostavat erilaisia kiinnekohtia Emman elämään. Kuitenkin kaikissa ääripäissä on hyvät ja huonot puolensa. Ehkä se täydellinen mies olisi loppujenlopuksi ollut sekoitus näistä kaikista kolmesta.

Nautin lukukokemuksesta valtavasti, vaikka en ehkä kirjoittajan aikanaan tarkoittamalla vakavuudella. Johtunee ehkä myös siitä, että nykylukijan silmissä tässä ei kovin suurta shokkiefektiä enää ole - ja jos nykyaikanakin suhtauduttaisiin yhtä suurella dramatiikalla mielenliikutuksiin, ei maailma pysyisi kauaa pystyssä. Tai tiedä häntä, jos hajusuolat ja etikkapyyhkeet otsalla edelleen auttaisivat rakkauskipuihin.