"HÄN OLI AALLOSTA SYNTYNYT VENUS, VAIN HIUKSET VERHONAAN."

Emile Zola: Nana

Ranskankielinen alkuteos: Nana (1880)

Tammi, 1984

335 sivua

Nana oli aikansa kohukirja, sen ilmestyminen 1880 herätti valtavaa närkästystä ja sitä myytiin puolessa vuodessa 150 000 kappaletta. Paheellisuuden hohto on ympäröinyt Pariisin bulevardien iloisen puolimaailman ja rikkauteen ja maineeseen nousseen katutytön tarinaa meidän päiviimme saakka. Zola toteutti teoksessa naturalistista ohjelmaansa, ja hän määritteli aikeensa: "Nanan aihe on tämä: Koko seurapiiri lentää pyllylleen. Lauma koiria ajaa takaa narttua joka ei ole kiimainen vaan pitää niitä pilkkanaan. Miehisten halujen runoelma, se 

                                                           suuri vipu joka maailmaa liikuttaa."

"Vietin eilen koko päivän kello yhteentoista illalla lukien Nanaa, en ole nukkunut tänä yönä... Ihmeellisen todellisia henkilöitä... Voi luoja, valtava kirja... Kelpo Zola on nero!!!"

                                                                                                (Gustave Flaubert)

Toinen klassikko lähtee käsittelyyn lähes heti ensimmäisen jälkeen. Jotenkin melkoinen yhteensattuma huomata takakannesta miten Rouva Bovaryn kirjoittaja kehuu Emile Zolan kirjoitustapaa. On tainnut omaksua osan realismintajustaan häneltä. Ja ainakin alun perusteella on näissä kirjoissa tyylillisesti paljon samaa. 

Ehkä sitä samankaltaisuutta oli vähän liiankin paljon näin lyhyellä aikavälillä edelliseen. Tuli jotenkin ähky ja yliannostus kaikkeen siihen dramaattisuuteen. Kuitenkin Nanassa oli paljon mielenkiintoisia aineksia, joista on kehitetty kutkuttava soppa erittäin monine juonenkäänteineen. 

Vaikka Nanassa seikkailee paljon miehiä, on naisilla kuitenkin yleensä se viimeinen sana - vaikka miehet eivät ymmärtäisikään naisten valtaa heihin. Nana on nainen, joka ottaa minkä haluaa, ja menee lopulta solmuun siinä mitä oikeastaan haluaa ja mitä tekee kaikelle haluamalleen. Hän on kadun tyttö, joka omaa maailmannaisen elkeet ja omaksuu oikean miestennielijän maineen - eikä suotta.

Tarina on aikaansanähden mielenkiintoisen ravisuttava. Se kuvaa naisten asemaa eri tavoin kuin silloin oli tapana. Zola antaa romaaninsa naisille älyä, viekkautta ja valtaa, eikä esitä heitä tuomitsevaan sävyyn. Tarina opettaa paitsi sen, ettei raha tuo onnea, myös ajattelemaan naisen ja miehen välistä suhdetta uudella tavalla, tasavertaisemmin. Zolan realismi yltää jopa hienoiseen mieskritiikkiin (ainakin näin naislukijan silmin); lopun dramaattisilla hetkillä miehet lopulta pelkäävät liikaa noustakseen nuo tietyt portaat ylös. Naiset taas uskaltavat, vaikka eivät ehkä rohkeuttaan vaan ylitsepursuavaa uteliaisuuttaan.

Voin kuvitella millaisen haloon Nana on aikoinaan ilmestyessään nostanut, koska vieläkin se osaa hätkähdyttää ja yllättää - suorastaan shokeerata.

KLASSIKKOHAASTE: 2/10