"ILO ON SURUN KOHTU. RAKKAUS VIHAN. KAIKKI SISÄLTÄÄ VASTAKOHTANSA."

Majgull Axelsson:  
Kuiskausten talo

Ruotsinkielinen alkuteos:  
Slumpvandring (2000)

WSOY, 2001

358 sivua

Äidin kirjahyllystä löytyi tämmöinen aarre.

Harvoin olen lukenut näin onnistuneen sekaista kirjaa. Se oli sekava olematta vaikeasti luettava, taiteellinen olematta tekotaiteellinen. Tähän mennessä parhainta antia, mitä olen naapurimaastamme lukenut.

Kolme naisihmistä, Augusta, Alice ja Angelica elävät elämäänsä eri aikoina, osittain lomittain toistensa kanssa. Elämä ei ole ollut kenellekään heistä helppo tai yksinkertainen, mutta tavalla tai toisella he ovat selviytyneet ja löytäneet onnen siemeniä. He ovat erilaisia ja kuitenkin niin samanlaisia.

Kirja etenee eri aikakausien lomassa hyppien sujuvasti aina 90-luvun muodostamasta nykyhetkestä aina maailmansotia edeltänne ajalle, takaisin, ja kaikkialle sillä välillä. Kaikista kolmesta naisesta paljastetaan vähä vähältä uutta hyppäämällä heidän nuoruuteensa, kuuntelemalla nykyhetkessä vanhoja tarinoita tai muistelemalla. Lopulta muodostuu kuvakudelma heidän elämästään ja siitä keitä he ovat ihmisinä.

Tapahtumapaikkana on talo, joka kuiskailee, Augustan talo. Talo, joka on turvapaikka, pakenemisen kohde, karkoituspaikka, tarinoiden syntysija. Talossa on luinen vanha kampa, joka symbolisoi taloa, ja hiusten kampaamisen antamaa lohtua. Kansikuvassa Degasin upea taulu Hiuksia kampaava nainen muodostaa kehykset kirjalle - ja on samalla yksi hienoimmista, ja kirjaan sopivimmista kansikuvista, joita olen nähnyt.

Pidän kovasti Majgull Axelssonin tavasta kirjoittaa. Se on hienostuneen vivahteikas, ja rikkoo samalla joitain oikeinkirjoitussääntöjä olematta silti tökeröä. Minusta sääntöjä saa rikkoa silloin, jos tuntee ne ja osaa tehdä sen oikein. Ja Axelsson osaa. 

MAAILMANVALLOITUS: Ruotsi