"PIIRRÄ MINULLE ÄÄRIVIIVAT. RAJAA PELKO ULOS JA SUOJELE."

Riikka Pulkkinen: Raja

Gummerus, 2006

399 sivua

Anja Aropalo, 53-vuotias kirjallisuuden professori, on tehnyt Alzheimerin tautia sairastavalle miehelleen lupauksen: hän auttaa miestä kuolemaan sitten, kun tämä ei enää muista. Vähä vähältä mies riisuutuu muistoistaan ja Anjan pitäisi lunastaa raskas lupauksensa.

Samaan aikaan toisaalla Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu kaikella nuoruuden voimalla äidinkielenopettajaansa, joka yllättäen vastaa Marin tunteisiin. Heidän epäsovinnaisessa suhteessaan valta, halu ja vastuu sekoittuvat toisiinsa ja hämärtävät oikean ja väärän rajat.

Raja luotaa harvinaisen kypsästi ihmisyyden suuria kysymyksiä. Kuinka paljon vastuuta voi toisesta ihmisestä ottaa? Minkälaisen paikan maailmassa täytämme, kuka meidän ääriviivamme piirtää? Voivatko laki, oikein toimiminen ja halu langeta koskaan yksiin ihmiselämässä? Pulkkisen tarkkanäköinen proosa kuljettaa rinnakkain traagisia ihmiskohtaloita, jotka risteävät ja resonoivat niin, että Raja jää pitkäksi aikaa mieleen soimaan.

Tartuin tähän kirjaan ilman ennakko-odotuksia, vaikka olinkin kuullut paljon positiivista palautetta. Jotenkin halusin lukea Pulkkiselta tämän ennen Tottaa, koska tämä on hänen esikoisensa. Sitäpaitsi haluan usein odottaa, että yleinen julkisuuden pöly laskeutuu pois kirjan ympäriltä ennen kuin luen sen. Siitä syystä Totta on vielä lukematta, vaikka äidillä se olisi aivan valmiina kun vain aloittaisi. 

Kun edellinen kirja, jonka luin, Kuiskausten talo, oli kerronnaltaan hieman mystisen taiteellista, oli Rajan kerronta sitä vastoin todella todentuntuista, elävää - pakottamatonta. Tarina imaisi mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta. Siihen oli helppo eläytyä, todella uppoutua. Ehkä yksi syy niin vahvaan mukanaelämiseen oli tarinan sijoittuminen niin lähelle itseäni. Suomen nykyaika kaikkine pahvipurkkivaniljajäätelöineen on niin käsinkosketeltavan tuttu.

Kirjan teemat ovat vaikeita moraalisia kysymyksiä. Hahmojen pohtiessa niitä omalta kannaltaan, ei kirja syyllisty minkäänlaiseen moralisointiin tai yritä antaa sitä kuuluisaa "tarinan opetusta". Kysymykset ovat osa elämää, ja elämän kautta niitä käsitellään. Lukijalle annetaan mahdollisuus itse muodostaa mielipiteensä hahmojen kautta, eikä yritä syöttää valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja. 

Hahmot ovat todellisentuntuisia, heihin voi samaistua ja heidän tunteensa kokea ominaan. Vaikka minulla ei sinällään ole mitään samaa kokemuspohjaa kuin miehensä sairauden kanssa kamppailevalla Anjalla, pystyin kirjan kautta omimaan myös hänen tuntemuksensa. Äänen saavat Anjan ja Marin lisäksi Marin äidinkielenopettaja Julian ja tämän tytär, kuusivuotias Anni. Anni on keskellä vaikeita kysymyksia ihanan raikas tuulahdus ja kun hän katsoo aikuisten maailmaa oman lapsenkatseensa ja kuningatarviittansa suojista, asioihin tulee kokonaan uusi perspektiivi. 

Raja oli kaiken suitsutuksensa arvoinen, raikas, ennakkoluuloton teos. Riikka Pulkkinen kuuluu kyllä suomalaisen kirjallisuuden eturiviin.