"JOS EI TIEDÄ OLEVANSA OLEMASSA, ON VAPAA AJASTA JA KUOLEMASTA."

Olga Tokarczuk:  

Alku ja muut ajat

Puolankielinen alkuteos:  

Prawiek i inne Czasy (2000)

Otava, 2007

266 sivua 

Tähkä ilmaantui Alkuun loppukesällä. Hän varasti pelloilta perunoita, ja joskus joku antoi hänelle palan leipää tai tilkan votkaa. Mutta ihmiset eivät juuri koskaan anna mitään ilmaiseksi, joten Tähkästä tuli huora. Miesten kautta hän oppi tuntemaan myös heidän vaimonsa ja lapsensa. Se oli Tähkän yliopisto.
Luonnon kiertokulku on lohdullinen mutta vääjäämätön, kuolema leikittelee elämän kanssa kuin oksan heittämä varjo valoisalla seinustalla. Alussa ihmiset syntyvät ja kuolevat, ja siihen väliin mahtuu monta tarinaa.

Tämä tarttui kirjatorin alennuspöydältä mukaan viime viikolla. Kansi kuuluu ehdottomasti sarjaan "Vau" ja kun vielä kirjaa luonnehdittiin mystiseksi ja uskonnolliseksi, tarttui se ehdottomasti sinä päivänä mukaani. 

No... mitenkäs siinä sitten kävi? Kirja oli kyllä ehdottoman mystinen lukukokemus, ja samalla kummallisin kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut. Koska se oli myös niin erilainen kuin muut viime aikoina lukemani kirjat, tuntui se virkistävän erilaiselta, eikä liian oudolta. Mutta muutama tämäntyylinen putkeen ajaisi varmaan hulluuden partaalle.

Tarina kertoo puolalaisesta kylästä nimeltä Alku, ja sen ihmisistä ja vähän muustakin, kuten eräästä pelistä, omenapuista, postimerkeistä ja kahvimyllystä. Kirjassa on monta kertojahahmoa, Alun ja metsän ihmisiä, ja välillä taivaisia suijelusenkeleitäkin. Mielenkiintoisimpia ovat kappaleet, joissa "kertojana" on eloton asia, kuten vaikkapa edellämainitut hedelmäpuut. Kaikki kertomukset ovat melkein novellimaisen irtonaisia toisistaan, vaikka kaikki liittyvätkin yhteen.

Kylän luonne ja tarinan sijoittuminen on alussa melko hämäävää. Puhutaan vain pienestä kylästä, muutamista asukkaista ja myllystä työpaikkana, tuntuu että tapahtumahetki on kaukana historiassa. Kuitenkin sota pyyhkäisee myös Alun yli, aarrelaatikoihin ilmaantuu pattereita ja olohuoneisiin radioita. Lukija huomaakin olevansa 1900-luvulla maailmansotien aikana ja lopulta päätyvänsä melkein nykypäiviin kirjan lopulla.

Teksti on jollain tapaa keveän ja irtonaisen tuntuista, vaikka ihmisiä syntyy ja kuolee ja maailma muuttuu. Koko lukemista leimaa tunne, ettei täysin ymmärrä lukemaansa, mutta myös se, ettei sitä tarvitsekaan ymmärtää. 

Tämä kirja sopii tiettyyn mielentilaan.

 




MAAILMANVALLOITUS: Puola