Innostuinpas minäkin hieman miettimään kirjojen kansikuvia.
Kansia on viime aikana pohdiskeltu mm. Järjellä ja tunteella -blogissa sekä Kirjainten virrassa. Myös Leena Lumen blogissa keskusteltiin ja äänestettiin vuodenvaihteessa kauneimmista kansista vuodelta 2010.
Minulle kannet ovat tärkeitä. Niiden perusteella saattaa kehuttukin kirja jäädä hyllyyn tai haukuttu lähteä mukaan.
Yksi minuun vetoavimmista kansista on jo pitkään ollut tämä Jenny Downhamin kirja Ennen kuin kuolen. Sen luonnonläheisyys ja värien kontrastit kuvaavat hienosti myös kirjan tunnelmaa. Ja se on kaunis - ottaisin sen epäröimättä vaikka tauluksi seinälleni.
Toinen mieleentuleva on minusta hieno enemmänkin ajatukseltaan kuin toteutukseltaan ja se on Umayya Abu-Hannan Sinut. Tämä ei ole minusta kauneimpia kansia, mutta sen idea on niin omaperäisen nerokas, että ansaitsee kyllä kaiken huomion.
Muutenkin minusta kansissa yksinkertaisuus on usein kaunista, mutta kaikkein tärkein seikka on, että kannen pitää istua saumattomasti kirjan nimeen ja juoneen. Chic lit -kirjojen kannet saavatkin olla värikkään pastellisia ja liika vakavuus niissä voi pilata tunnelman. Kun taas historiallisen romaanin kanteen ei piirretty väri-ilottelu sovi.
Kiitos paljon linkityksestä. Ennen kuin kuolen kiinnostaisi minua muutenkin kuin kannen takia, vaikka siinä on kyllä ihanasti käytetty tuota punaista. :)
VastaaPoistaPeikkoneito, minä TAISTELEN kansista;-) Jo ensimmäisenä blogivuotenani järjestin Vuoden Kauneimmant Kirjan Kannet -kisan, joka oli samalla myös arvonta. Edellisvuonna ykkössijan sai Minervakustantamon Meren ja ikävän kiertolaiset ja nyt marraskuussa Peter Cameronin The Weekend eli suomalainen kansi ei voittanut.
VastaaPoistaKun aloin viedä kansia oikeaan palkkiini, ensimmäinen kriteeri oli se, että kannen pitää näyttää hyvältä, olla myyvä. Kirja myydään kansilla! Kun vaikka itse menee kirjakauppaan ei ota edes käteensä vasenmielistä kantta. Jos taas kansi houkuttaa, nostaa kirjan käteensä ja lukee edes ingressin ja liepeet ja sitten saattaakin jo ostaa kirjan.
Olen joutunut hieman joustamaan palkkini kanssa, mutta edeleenkään siellä ei viivy kauaa vastenmielinen kansi.
Yksi esimerkki. Katharina Hagenan Omenansiementen maku on erinomainen lukuromaani, mikä minulla tarkoittaa ns. viihderomaania enemmän, mutta suomalaiset kannet pudottivat sen suunnilleen Regina-lehtitasolle. Siedin kantta aikani ja sitten aloin linkittää sitä omaa arvosteluani palkissa kirjan sakslaisiin kansiin.
Ja jos vaikka menet ja vilkaiset Peter Jamesin Kuoleman kanssa ei kujeilla kansia Suomessa ja vertaat vastaaviin brittikansiin, ero on kuin yöllä ja päivällä. Kukaan ei pidä karmeista dekkarin kansista, riittää kun tarina on hyytävä, mutta kannen on oltava myyvä.
Myös minä pidän tuosta kannesta kirjassa Ennen kuin kuolen. Se kiinni huomioni per heti.
Hanna: Kannattaa ehdottomasti lukea, se oli todella vaikuttava kirja! :) Ja minäkin rakastuin tuossa kannessa juuri noihin punaisiin kenkiin ja niiden luomaan kontrastiin sinertävän maiseman kanssa.
VastaaPoistaLeena Lumi: Huomasin taistelusi ja olen seurannut sitä mielenkiinnolla. Ja odotan innolla, että voin vuoden lopulla osallistua kaunein kansi -äänestykseen.
Toivon, että kirjablogien ja muidenkin kautta tekijätkin alkaisivat kiinnittämään enemmän huomiota kirjan antamaa ensivaikutelmaan, minkä tärkeä osa on kansi. Onneksi viime aikoina on julkaistu minusta paljon hienosti suunniteltuja kansia, ehkä enemmän kuin viime vuosina.
Täytyy myöntää, että minäkin olin vähän pettynyt Kuoleman kanssa ei kujeilla -kirjan suomenkieliseen kanteen. Mainitsemasi brittikannet ovat paljon vaikuttavammat!
Ennen kuin kuolen kirjan kansi on muuten ihana! Ja kirjakin on hyvä.
VastaaPoista