György Dragomán:
Valkoinen kuningas
Unkarinkielinen alkuteos:
A fehér király (2005)
Otava, 2008
260 sivua
Unkarilaiskirjailijan hätkähdyttävä läpimurtoteos, jossa todellisuus, painajainen ja fantasia sekoittuvat.
Yksitoistavuotias Dzsátá elää äitinsä kanssa kommunistisessa Itä-Euroopan maassa. Pojan isä on viety vankileirille syytettynä valtionvastaisesta toiminnasta, ja hänen poissaolonsa tuntuu kipeänä tyhjänä paikkana pojan ja hänen äitinsä elämässä. Dzsátán arjen täyttävät koulu ja leikit lähiön muiden lasten kanssa. Aikuisten maailman kieroutunut vallankäyttö ja julmuus ulottavat kuitenkin lonkeronsa myös lasten elämään. Hyytävästä pohjavireestä huolimatta nämä lyhyet tarinat huokuvat vahvaa elämänhalua ja absurdin arjen läpäisevää huumoria.
Tämä tarttui mukaani alennusmyynneistä maksaen kokonaista kaksi euroa. Kirja vetosi maailman- ja historiantutkimisenhaluuni ja oli kiva myös maailmanvalloitushaastetta silmällä pitäen.
Valkoinen kuningas kertoo tarinaa toveri- ja pioneerititteleiden maailmasta, jota itseni on vaikea ymmärtää. Välillä tekisi mieli sanoa, että ei noin vain voi tapahtua, vaikka oikeasti historiassa on tuollaisia sekopäisiä diktatuuriin perustuvia hallintomalleja ollut vaikka muille jakaa. Yhteistä kaikille se, että joku käskee oman mielensä mukaan ja tavalliset ihmiset elävät pelon alla.
Kirjan teema voi olla elämä neuvostovallan Unkarissa, mutta sisimmältään se on kuitenkin tarina poikien maailmasta - siitä miten poikamainen kujeiluluonne pistää esiin eri tilanteissa. Poikien maailmassa kilpaillaan, lyödään vetoa, huumaannutaan tytöistä ja keksitään erilaisia kepposia. Kuitenkin aina pidetään huolta omista, ollaan avosydämisiä, yritetään ilahduttaa läheisiä ja vaaran uhatessa ollaan todellisia sankareita.
Tarina itsessään on todella kiehtovan omaperäiseen tapaan Dzsátá-pojan näkökulmasta kerrottu. Omaperäisyyttä ja lapsenomaisuutta lisää virkkeiden pituus, joka saattaa pahimmillaan venyä yli puolen sivun ja sisältää yli parikymmentä pilkkua. Nuo virkkeet eivät yritäkään olla yhtenäisiä, ne ovat lapsen ajattelua, puhetta, ajatuksenlentoa. Yksi virke kestää aina yhden ajatuksen ajan. Kuitenkin välillä pitkät virkkeet tekevät tekstin erittäin vaikeaksi ja suorastaan hengästyttäväksi seurata. Alussa tämä häiritsi enemmän, mutta siihen tottui. Ehkä hengästyttävä tykitys sopii tähän kirjaan, mutta hienoinen ärsyynnys siitä jäi. Mietin, että olisiko tunnelma kuitenkaan latistunut, jos tektipätkä sisältäisi muutaman pisteen enemmän.
Otsikkokin on pitkänpitkän lauseen alkupätkä, ja silti se lyhyydessäänkin minusta ilmentää hyvin kirjan luonnetta. Tämä lause on kokonaisuudessaan yli sivun mittainen. Ja kyllä, tuo lauseen alku tosiaan sisältää kolme mitään-sanaa.
Takakansi ennustaa pieniä fantasia-aineksia, jotka jäävät onneksi hyvin pieniksi. Ja ojanpohjalla sijaitsevaan pieneen tönöön ne sopivatkin. Onneksi muuten kirja pysyttelee realistisilla poluilla, vaikka edelleenkin minusta tuo neuvostovallan alainen maailma tuntuu enemmän fantasialta kuin mikään muu mitä kirjassa tapahtuu.
Kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta sen konstailemattomuuden vuoksi. Se ei yrittänyt olla mikään ylitraaginen nyyhkytarina, tai esittää poikaa sankaritekojensa kautta. Se kertoi siitä, mitä tavallinen ihminen tekee, näkee ja kokee.
MAAILMANVALLOITUS: Unkari
Tiedätkö, tämä jäi minulla kesken. En kyennyt lukemaan niitä väkivaltapläjäyksiä lainkaan. Koin myös, että ääni ei ollut lapsen vaan lapsen kautta puhuvan aikuisen. Nyt mietin, mitäköhän olen oikein ajatellut kirjaa lukiessani. Toisaalta, tämä kirja on selvästi jakanut ajatuksia, kun olen lukenut arvioita lukemisen jälkeen.
VastaaPoistaTässä kirjassa minua kiinnostavat ainakin poikien elämä ja Unkari. Unkarilaista kirjallisuutta ei liiemmin tule luettua. Jää nähtäväksi, löydänkö tälle jossakin vaiheessa aikaa.
VastaaPoistaKaksi euroa kirjasta! Huh!
Minö kun maksoin tästä viime talven alessa kokonaiset 8 euroa! :) Lukematta vielä, tämäkin, eikä ole edes pinon keskivaiheilla...
VastaaPoistaValkoinen kirahvi: ne väkivaltakohtauksen särähtivät minunkin silmääni, mutta ne olivat juuri sitä "ei noin ole oikeasti voinut tapahtua" -tunnetta. Ehkä suosittelisin silti, että yrittäisit joskus uudelleen, loppua kohti väkivalta vähenee ja tunteellisuus lisääntyy. :)
VastaaPoistaPaula: minullekin tämä on ensimmäinen unkarilainen kirja, sieltäpäin ei juuri ole silmiin osunut kirjallisuutta. :D
Kirsi: kerrankin minulla kävi ilmeisesti tuuri näiden alennusmyyntien aikaan. :D Yleensä en koskaan löydä yhtään mitään. Odotan kommenttiasi tästä, sitten kun se on kulkenut kirjapinon läpi ja päätyy lukuasteelle. :)
Minäkin sain viimein kirjan luettua, odottelikin se vuoden hyllyssä :)
VastaaPoistaMinua ihastutti kirjassa onnistunut lapsikertoja, paikan ja tapahtumien kuvaus ja tarina kokonaisuudessaan. Piiiitkät virkkeet kuitenkin etäännyttivät hieman :(
Minä sijoitin mielessäni tapahtumat Romaniaan, mutta koska sitä ei suoraan sanottu niin nipottaja-minä ei anna lisätä kirjaa maailmanvalloitushaasteeseeni ;)