Nerea Riesco: Ars Magica
Espanjankielinen alkuteos:
Ars Magica (2007)
Ars Magica (2007)
Otava, 2011
394 sivua
Maaginen romaani noitavainojen ajan Espanjasta, järjen ja rakkauden kamppailusta kidutusta, kuolemaa ja juonitteluja vastaan.
On vuosi 1610. Navarron kaupungista löydetään kuolleena nainen, jonka ruumiissa väitetään olevan jälkiä paholaisesta. Vähän aikaisemmin kaupungissa on poltettu roviolla yksitoista noitaa, ja nyt kansa kääntyy hätääntyneenä kirkon puoleen. On tahoja, joille rahvaan pitäminen noitien pelossa sopii oikein hyvin.
Asiaa tutkii inkvisiittori Salazar, joka on puolestaan alkanut kyseenalaistaa koko noituuden - eikä tämä miellytä kaikkia. Salazarin kintereillä vaeltaa noitarohtoja kaupusteleva Mayo-tyttö, joka yrittää selvittää noidaksi epäillyn äitihahmonsa kohtaloa ja jonka langettamalla lemmenloitsulla on traagiset seuraukset.
Tästä olen nähnyt jossain kannen ja päätin jo silloin lukea, vaikken edes tiennyt aihetta. Kirjaston uutuushylly sitten valaisi, että noitavainojen maailmaan tässä ollaan hyppäämässä. Tietenkin kiinnostuin, ja kirja lähti mukaan.
Tästä olen nähnyt jossain kannen ja päätin jo silloin lukea, vaikken edes tiennyt aihetta. Kirjaston uutuushylly sitten valaisi, että noitavainojen maailmaan tässä ollaan hyppäämässä. Tietenkin kiinnostuin, ja kirja lähti mukaan.
Kirjan aihepiiri oli todella kiinnostava, mutta törmäsin samaan ongelmaan kuin muutkin kirjan lukeneet; hieman liian rikkonaiseen juoneen ja rönsyileviin henkilöihin. Minusta olisi voinut painottua enemmän joko Salazarin tutkimuksiin tai Mayon ja Inigon rakkaustarinaan. Vaikka Mayo roikkuikin inkvisiittorin saattueen liepeillä ja täten yhdistyi heihin, jäi tarina turhan irtonaiseksi. Rakkauden kuvauskin jäi jotenkin puolitiehen - jäin miettimään voiko tuollainen elämää suurempi rakkaus todella syttyä kahden kohtaamisen perusteella? Ja käytän muotoa elämää suurempi, koska mitään todellisuudentuntuista siinä ei ollut.
Tarinan repaleisuudesta huolimatta kirjassa oli puolensa. Mayo-tytön pienet loitsut ja usko veivät tunnelmaan, hänen tarinassaan oli melkein eniten uskottavuutta.
Vasta viimeisellä sivulla kerrotaan itse Salazarin olleen historiallinen henkilö, mikä lisäsi kirjan vakuuttavuutta kokonaisuudessaan. Jonkin verran kansanuskontoja opiskelleena aavistelin jo lukiessa loitsujen ja henkien todenperäisyyttä, mutta oli mukavaa saada sillekin varmistus.
Ei mikään maailmoja mullistava kirja, mutta ihan kiinnostava. Harmittaa vain, sillä tämän kirjan olisi voinut kirjoittaa monella tapaa paremminkin.
Ars Magican maailmaan ovat tutustuneet myös Amma, Morre, Sonja ja Ofelia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
peikkoneito kiittää kommenteista - jokaisesta