"SAATTOIKO OLLA NIIN, ETTÄ JOSKUS TARVITTIIN JOKU ULKOPUOLINEN PALJASTAMAAN PERHEELLE, ETTÄ SE OLI PERHE?"

Ali Smith: Satunnainen

Englanninkielinen alkuteos: 

The Accidental (2005)

Otava, 2006

361 sivua

Pelottoman älykäs, aseistariisuvan leikittelevä ja ehdottoman omaääninen romaani vieraasta, joka muuttaa erään keskiluokkaisen perheen elämän.

Paljasjalkainen nuori nainen kävelee Smartin perheen norfolkilaisen kesäpaikan ovesta sisään ja jää päivälliselle. Kukaan ei tunne Amberia, mutta hän saa kaikki tuntemaan olonsa hieman paremmaksi, ja pian hän on kietonut perheen pikkusormensa ympärille.
Amber valehtelee ja kertoo tarinoita. Hän tietää oudosti jokaisen salaisimmat ajatukset, avaa padot ja saa liikkeelle prosesseja, joilla on arvaamattomat seuraukset.

Tämä oli niitä kohtalon kirjoiksi kutsumiani kirjaston kirjoja, niitä jotka on hyllynreunoihin jäänen ylimääräisen tilan takia käännetty kansi ulospäin. Semmoiseen kirjaan tulee helpommin kiinnittäneeksi huomionsa ja vähänkin kiinnostavannäköinen kansi saa tarttumaan ja vilkaisemaan tarkemmin. 

Lukukokemusta hieman häiritsi edellinen lukemani kirja (Saramago), koska sen seurauksena minulle oli jäänyt jonkinlainen ylitaiteellisuustutka päälle. Heti kun teksti alkoi leikkisästi tanssahdella, aloin huomaamattani verrata sitä Saramagon kirjoitustapaan. Tässä kirjassa teksti ei ollut niin vaikeaksi työstettyä, eikä siis niin taiteellista, mutta tarina pysyi paremmin kasassa. Siis parempaa ja huonompaa, huonompaa ja parempaa.

Teksti etenee jännästi jakautuen kolmeen osaan; alkuun, keskikohtaan ja loppuun. Jokaisessa kohdassa kaikille perheenjäsenille on annettu oma ääni, hieman näsäviisaalle 12-vuotiaalle Astrid-tyttärelle, erästä tekoaan katuvalle Magnus-veljelle, isä tai oikeastaan isäpuoli Michaelille ja äiti Evalle. Kirjan suurimpia ansioita on se, miten jokaisen teksti kuulostaa omaltaan. Yleensä monien näkökulmien kautta etenevä kirja esittää lapsen ajatukset niin kuin aikuisen, ja ei saa tarpeeksi persoonaa sanoihin mukaan. Siinä Satunnainen kuitenkin onnistuu. Amberin tarina on yhtä sadunomaisen lennokas kuin hänen kertomansa valheetkin, eikä lukija oikein koskaan pääse selvyyteen kuka hän oikeastaan oli - ja mikä oli totta vai oliko mikään.

Tarinan idea, se miten toisistaan hieman vieraantuneet ja ristikkäin kasvaneet perheenjäsenet saadaan taas löytämään yhteys, on kiinnostava. Joskus ehkä tarvitaan joku ulkopuolinen, joka näyttää uuden näkökulman asioihin. Harvoin kuitenkaan se on joku täysin ventovieras, joka vain koputtaa ovelle ja kävelee toisten elämään kuin olisi aina kuulunut siihen.

Kirjassa oli tavallaan palaset paikallaan, mutta jotain puuttui. Enkä ole edes varma mikä se mystinen jokin olisi. Ehkä odotin jotain dramaattisempaa lähentymistä tai jotai muutosta perhesiteisiin, mitä ei koskaan täydellä voimalla tapahtunut. Kuitenkin ihan kelpo kirja.