"EVOLUUTIO-OPISSA OLI PORSAANREIKÄ, MUTTA AINOASTAAN KAUNIILLE IHMISILLE."

kansi: Anders Carpelan

Mara Lee: Ladies

Ruotsinkielinen alkuteos: Ladies (2007)

Tammi, 2008

429 sivua

Lea on taidegalleristi, jonka kauneus on monen mielestä suorastaan liiallista. Mia on hänen hyvä ystävänsä, joka tietää, mihin täydellisyyteen pyrkiminen voi johtaa. Sekä Lea että Mia kantavat kaunaa Siriä kohtaan, joka on uhrannut kaiken valokuvaustaiteen alttarille. Omissa oloissaan elelevä Laura puolestaan ei voi olla rakastamatta Siriä, kaikesta huolimatta. 

Taiteen ja muodin sisäpiireissä liikkuvan neljän naisen polut ovat ristenneet jo kouluiässä Skånessa, myöhemmin Tukholmassa ja Pariisissa. Nyt edessä häämöttää näiden ystävysten , rakastavaisten, vihamiesten ja kilpailijoiden uusi kohtaaminen. 

Tämä oli ihan spontaani löytö kun kerrankin kävin taas Porin kirjastossa. Ihan sieltä vain hyllystä, oli kai kiinnostavan näköinen selkämys.

En odottanut liikoja, mutta taidemaailma oli tässä se avainsana kiinnostukseen. Yllätyksekseni kirja kantoi itsensä muullakin tavalla. Se muodosti jännittävän kokonaisuuden, jossa menneisyys kohtaa nykyisyyden neljän eri henkilön kautta. Alusta asti on selvää, että menneisyydessä tapahtui jotain dramaattista, jolla on suuret vaikutuksensa nykyhetkeen. Kirja juoksee siis tavallaan kahteen suuntaan, kohti alkua paljastaen pikkuhiljaa menneisyyttä, ja kohti tulevaisuutta edeten vääjäämättä kohti uutta kohtaamista.

Taidesieluisena ihmisenä pidin paljon kirjan maailmasta, sen kauneuteen ja taiteeseen keskittyvästä teemasta. Ja siitä miten käy jos ihminen uppoutuu liikaa taiteeseen. Kirja ei näet ole onnellinen vaan pikemminkin katkera ja kyyninen, kuitenkaan liikaa synkistelemättä. Kirjan neljällä naisella on kaikilla omanlaisensa ääni ja omanlaisensa tarinat, jotka eivät kuitenkaan vaikuta irtonaisilta edes alussa, silloin kuin ei vielä tiennyt miten he liittyvät toisiinsa.

Nyt olen liian väsynyt kirjoittamaan mitään hirveästi rakenteellisempaa, mutta kokonaisuudessaan tämä oli positiivinen yllätys.

KESÄKUUKAUSIEN LUKUKUNTO

Siinäpäs se kesä alkaa olla mennyttä. Heinäkuun lopussa olin lomailemassa, joten nyt tulee kaksi kuukautta yhdellä kertaa. Seitsemäntoista kirjaa tuli yhteensä kulutettua, sivumäärää en edes jaksa laskea. Aika semmoisia kesään sopivia rennompia, ja muuten nautittavia kirjoja.

Stephenie Meyer: The Short Second Life of Bree Tanner

Stephenie Meyer: Twilight Saga: Official Illustrated Guide

Marianne Baclén: Tulilinnun tanssi

Mara Lee: Ladies

Kate Jacobs: Pieni Lankakauppa

Jan Guillou: Pahuus

Ja sitten Sookie Stackhouseja kertaa kymmenen

all by Charlaine Harris

Dead Until Dark

Living Dead in Dallas

Club Dead

Dead to the World

Dead as a Doornail

Definitely Dead

All Together Dead

Dead to the Worse

Dead and Gone

Dead in the Family

Ja vielä kuun loppuun yksi normaali

Kirsti Ellilä: Pappia kyydissä

Manuel Desmond: School Girl

Hyvää Syksyn, koulun ja töiden alkua kaikille!

"NOT ALL MEN ARE MEANT TO DANCE WTH DRAGONS."

George R. R. Martin: 
A Game of Thrones
Bantam Books,
807 sivua

In a land where summers can last decades and winters a lifetime, trouble is brewing. The cold is returning, and in the frozen wastes of the Nortth of Winterfell, sinister and supernatural forces are massing beyond the kindom's protective Wall. At the center of conflict lie the Starks of Winterfell, a family harsh and unyielding as the land they were born to. Sweeping from a land of brutal cold to a distant summertime kingdom of epicurean plenty, here is a tale of lords and ladies, soldiers and sorcerers, assasins and bastards, who come together in a time of grim omens. Amidst the counterplot, tragedy and betrayal, victory and terror, the fate of Starks, their allies, and their enemies hangs periously in balance, as endeavous to win the deadliest of conflicts: the game of thrones

George R. R. Martin:  
A Clash of Kings
Bantam Books,
969 sivua

A comet the color of blood and flame cuts across the sky. And from the ancient citadel of Dragonstone to the forbidding shores of Winterfell, chaos reigns. Six factions struggle from for control of a divided land and the Iron Thorne of the Seven Kingdoms, preparing to stake their claim through tempest, turmoil, and war. It is the tale which brother plot against brother and the dead rise to walk at the night. Here a princess masquerades as an orphan boy; a knight of the mind prepares a poison for treacherous sorceress; and wild men descend from the Mountains of the Moon to ravage the coutryside. Against a backdrop of incest and fratricide, alchemy and murder, victory may go to the men and women possessed of the coldest steel... and the coldest hearth. For when kigs clash, the whole land trembles. 

George R. R. Martin: 
A Storm of Swords

Bantam Books,
1128 sivua

Of the five contenders for power, one is dead, another in disfavour, and still wars rage, as alliances are made and broken. Joffrey sits on the Iron Thorne, the uneasy ruler of the Seven Kindoms. His most bitter rival, Lord Stannis, stands defeated and disgraced, victim of the sorceress who holds him in her thrall. Young Robb still rules the North from the fortress of Riverrun. Meanwhile, making her way across a blood-drenched continent is the exiled queen, Daenerys, mistress of the only three dragons left in the world. As the opposing forces maneuver for the final showdown, an army of barbaric wildlings arrives from the outermost limits of civilization, accompanied by horde of mythical Others - a superntural army of the living dead whose animated corpses are unstoppable. As the future of the lands hangs in the balance, no one will rest until the Seven Kindoms have exploded in a veritable storm of swords.

George R. R. Martin: 
A Feast for Crows

Bantam Books,
976 sivua

After centuries of bitter strife, the seven powers dividing the lamd have beaten one another into uneasy truce. But it's not long before the survivors, outlaws, renegades, and carrion eaters of the Seven Kingdoms gather. Now, as the human crows assemble over a banquet of ashes, daring new plots and dangerous new alliances are formed while surprising faces - some familiar, others only just appearing - emerge from am ominous twilight of past struggles and chaos to take up the challenges of the terrible times ahead. Nobles and commoners, soldiers and sorcerers, assasins and sages, are coming together to stake their fortunes... and their lives. For at a feast for crows, many are the guests - but only a few are the survivors

George R. R. Martin: 
A Dance with Dragons

Bantam Books,
1051 sivua


In the artermath of a colossal battle, Daenerys Targaryen rules with her three dragons as a queen of city built on dust and death. But Daenerys has thousands of enemies, and many have set out to find her. Fleeing from Westeros with the price on his head, Tyrion Lannister, too, is makinghis way east - with new allies who may not be the ragtag band they seem. And in the frozen north, Jon Snow confronts creatures from beyond the Wall of ice and stone, and powerful foes from within the Night's Watch. In a time of rising restlessness, the tides of destiny and politics lead a grand cast of outlaws and priests, soldiers and skinchangers, nobles and slaves, to the greatest dance of all. 

A Song of Ice and Fire muodosti pitkän ja kiivastahtisen lukuprojektin, jonka parissa aika lensi kuin siivillä. Muistin taas miten ihanaa on lukea kirjasarjaa, miten kunkin kirjan jälkeen ei tarvitsekaan eläytyä aina uuteen miljööseen. Tämä oli enemmän kuin sarja, se oli pikemminkin yksi valtava kirja, joka on pilkottu viiteen niteeseen (ja niihin kahteen seuraavaan, jotka vielä odottelevat julkaisuaan).

Tiedän saavani kuittailua siitä miksi luen taas fantasiaa. Minullahan oli nuoruudessa fantasiakausi, jolloin en lukenut mitään muuta. Sitten sain äkkikyllästymisen ja fantasiat ovat muutamia sarjoja lukuunottamatta jääneet kirjaston ja kauppojen hyllyille. Mutta nämä muutamat sarjat, ne eivät ole genrensä vankeja vaan pikemminkin ilmiöitä, joista kaikki puhuvat. Ainahan sitä haluaa pysytellä pinnalla lukemisiensa kanssa.

Alkukimmokkeen lukemiselle (ja sille, että ihan huomaamatta eräänä päivänä kaupasta käveli mukaan koko sarja pokkariversioina) antoi A Game of Thronesista tehty tv-sarja. Ihastuin välittömästi sarjan tunnelmaan ja tapani mukaan halusin päästä syvemmälle tarinaan näkemään mitä hahmot tuntevat ja ajattelevat. Sitä paitsi ensimmäinen kirja samoin kuin sitä kuvaava sarja loppuvat kohtaan johon on mahdotonta pysähtyä. Oli siis saatava tietää miten tarina jatkuu. Sinällään turhautuneesta odotuksesta ei päässyt luettuaankaan eroon, viides kirja nimittäin loppuu aivan yhtä jännittävällä tavalla kuin ensimmäinenkin. Tunne on melkein kuin suoraan saippuaoopperasarjoista, se miten ne loppuvat dramaattisen paljastuksen jälkeisiin kauhistuneisiin ilmeisiin ennenkuin ruutu jähmettyy ja loppumusiikki alkaa. 

Martin on luonut sarjaansa varten kiinnostavan maailman, joka on kuitenkin realistinen. Tässä maailmassa eivät lehmät lennä tai noitapilli soi. Pikemminkin kuin fantasiaa, tarina pursuaa muinaisaikojen ritariromantiikkaa kaikkine turnajaisineen, miekkataisteluineen ja linnoineen. Päähenkilöt ovat samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minä, ja heistä huokuu vahva inhimillisyys kaikkine virheineen ja haluineen. Tästä maailmasta ei löydy haltijoita eikä kääpiöitä (paitsi muutama lyhytkasvuonen ihminen), ei vampyyreita eikä ihmissusia. Sen sijaan ihmisten ja ihmiskansojen eroavaisuuksia on tuotu kiehtovalla tavalla esiin. Metsissä asuvat villit kansat tuntuvat yhtä omilta kuin etelän vallanhimoiset kaupunkilaisetkin.

Koska Martin käyttää säästeliäästi erilaisia fantasiaelementtejä, hän saa ne vaikuttamaan todellisilta. Itse luodut eläinlajit istuvat saumattomasti oikeiden sukulaistensa joukkoon, esimerkiksi pohjoisen karuissa korvissa elävät suuret sudet (direwolves) ja kissaeläimet (shadowcats). Myös mystisistä mittasuhteista osaksi todellisuutta muuttuneet talven ja pahuuden ruumiillistumat (Others) tuntuvat todellisemmilta kun niihin törmätään ensimmäiseksi lastentaruissa ja sanonnoissa (I hope Others will take you!). 

Avainhahmoja on paljon, se pitää hyväksyä jo heti alussa. Kun jokaisella kappaleella on eri kertojat, vaatii vaatii näkökulmien valtava kirjo lukijalta keskittymistä. Tarinasta häviää helpolla se punainen lanka jos ei muista kuka kukakin oli, ketä kannatti ja keneen luotti. Tässä mielessä oli hyödyllistä katsoa ensimmäisen osa tv-versio ennen lukemista. Kun hahmoille oli jo alussa mieltänyt tietyt kasvot ja tietynlaisen luonteen, on paljon helpompaa päästä tarinassa alkuun. Martin on kyllä pyrkinyt helpottamaan lukijan tutustumisurakkaa aloittaen Starkin perheestä ja siirtämällä sitten pikkuhiljaa sädettä laajemmalle alueelle. 

Juoni kulkee viiden kirjan aikana niin monen mutkan kautta, että sitä on mahdotonta tiivistää. Tai jos ei halua romaaninmittaista tiivistelmää. Yksi piirre juonessa nostaa sen kuitenkin monien vastaavien sarjojen yläpuolelle, nimittäin yllätyksellisyys. On täysin mahdotonta arvata mitä seuraavaksi tapahtuu ja jos yrittää arvella niin tapahtuu juuri päinvastoin. Tätä korostaa myös avainhahmojen kuolevaisuus. Heidän yllään ei leiju mitään maagista suojakilpeä, joka johdattaisi parin kolhun kautta onnelliseen loppuun. Lopusta ei voi tiedää millainen se on - ja kuka sinne asti pääsee.

Kulttuurintutkija minussa oli tietysti innoissaan tarkasti luotujen kulttuuri-ilmiöiden parissa. Niin laulut, tarut, vaatteet, ruoat kuin tyypilliset tavatkin ovat niin elävästi kuvailtuja, että ne näkee silmissään ja kuulee korvissaan. Eniten silti minuun vetosivat uskonnot, jotka mukailevat hauskalla tavalla uskontojen kehitystä tosimaailmassa. Koska ensimmäiset ihmiset elivät metsien kätköissä, löytyvät heidänkin jumaluutensakin puista. Ja edelleen näitä vanhoja jumalia palvotaan syrjäisemmissä sopukoissa pohjoisessa. Etelän suurissa kaupungeissa on rakentunut paljon järjestelmällisempi uskonto omine palvelijoineen ja palvontapaikkoineen. Jumalan seitsemistä kasvoista (Father, Mother, Warrior, Maiden, Smith, Crone, Stranger) jokainen voi löytää omaa tilannettaan eniten auttavan persoonan rukoiltavakseen. Saarilla asuvat purjehtijakansat tietysti löytävät jumalansa merestä ja kauempana etelässä nousee vallalle valon jumala. 

Kaikenkaikkiaan A Song of Ice and Fire oli seikkailuntäyteinen lukukokemus, ja voimakkaasti koukuttava. En muista ikinä lukeneeni tällaista sivumäärää tässä ajassa. Ja tekstihän on tosiaan sellaista kärpäsenkakan kokoista ja vielä englantia! Opin paljon lukemisen lomassa, ja sarja vei totisesti mennessään. Nyt takaisin tuttuihin ja turvallisiin vesistöihin ja kirjagenreihin. 

P.s. Martin ei ole selvästikään itse kirjoittanut takakansitekstejä, kirjan teksti ei nimittäin ollut puoliksikaan yhtä kömpelöä. Halusin kuitenkin tapani mukaan liittää takakannet arvosteluuni, koska niillä kirjoja markkinoidaan ja ne kertovat sen mitä kustantamo haluaa tuoda esiin.

KIRJAVUOSI 2011

Kirjavuosi 2011 oli mielenkiintoinen. Se oli samalla ensimmäinen blogivuoteni ja blogaus toi aivan uudentyylisiä tuttavuuksia lukulistalleni. Monet loistavat kirjat olisivat menneet ohi silmien ja korvien, ellen olisi törmännyt arvosteluihin niistä. Yritin myös kerryttää klassikkolukemistoani ja pysyä perässä kirjallisessa keskustelussa. Vuosi on antoisa, toivottavasti vuosi 2012 tarjoaa yhtä paljon.

Kirjallisista tapahtumista merkittävin oli ihanan lukupiirimme syntyminen. Tyttöjen kanssa on riittänyt keskustelua niin kirjoista kuin kirjojen vierestäkin. Osallistuin myös blogitapaamiseen kesällä Suomenlinnassa, jossa oli huippua saada blogeille kasvot. Myös Turun kirjamessut tuli katsastettua ja aimo annos kirjoja kotiutettua.

Kirjahyllyni natisee liitoksistaan, ja sainkin joululahjaksi kirjojen sijaan jotain paljon tarpeellisempaa; lisäosan kirjahyllyyni. Silti yritän ensi vuonna vältellä kirjojen ostoa, että saisi nykyisiäkin luettua.

Tilastoita
Yhteensä luin tänä vuonna 86 kirjaa. Niistä käännettyä kaunokirjallisuutta oli 67 ja kotimaista 19. Näiden lisäksi reilut kymmenen kirjaa jäi syystä tai toisesta kesken ja muutamaa hömppää en edes blogissa maininnut. Kirjoista kymmen oli englanninkielisiä ja loput olivat kotoisasti suomea.

Tässä tulevat tänä vuonna lukemieni kirjojen parhaita (ja pahimpia) paloja ja yksityiskohtia.

Mieleenpainuvimmat lukukokemukset

Huomasin aiempaa vuotta miettiessäni, etteivät antamani arvosanat aina vastanneet myöhempää mielikuvaani. Muutamassa kuukaudessakin lukukokemuksen muisto nousee tai laskee arvossaan.Nämä viisi ovat kuitenkin säilyttäneet arvonsa ja jos mahdollista, nousseet entistä ylemmäs.

Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa

Nadeem Aslam: Elävältä haudatut

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

Geert Kimpen: Kabbalisti

Marja-Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle

Houkuttelevimmat kannet
Näihin kirjoihin tarttuisin empimättä, vaikken tietäisi sisällöstä yhtään mitään. Tarttuisin vaikka olisinkin kuullut huonoa palautetta, en vain voisi vastustaa.

Nadeem Aslam: Elävältä haudatut

Marianne Backlen: Tulilinnun tanssi

Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi

Emmi Puikkonen: Turkulainen näytelmä

Ida Rauma: Katoamisten kirja

Vetoavimmat nimet

Nämä ovat nimiä, jotka jäävät elämään lukemisen jälkeenkin. Ne ovat nasevia ja rytmikkäitä, mutta niissä on iskevyyttä. Ne houkuttelevat sukeltamaan pintansa alle itse kirjaan.

Olga Tokarczuk: Alku ja muut ajat

Marja-Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle

Ruben Callego: Valkoista mustalla

Kirsti Ellilä: Eksyneet näkevät unia

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

Pahimmat pettymykset

Nämä kirjat houkuttelivat maineensa, aiheensa, kantensa tai nimensä perusteella ja antoivat odottaa kiintoisaa lukukokemusta, mutta sain niistä kuitenkin aika vähän.

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Marianne Backlen: Tulilinnun tanssi
Nerea Riesco: Ars Magica

Ian McEwan: Ikuinen rakkaus

Monica Fagerholm: Amerikkalainen tyttö

Positiivisimmat yllättäjät

Nämä ovat niitä joilta en odottanut paljon, mutta jotka onnistuivat lyömään minut ällikällä. Niitä joiden odotin olevan hankalia, tylsiä tai joista en odottanut yhtään mitään. Niitä joista olin kuullut ristiriitaista palautetta tai niitä, joista en ylipäätään ollut koskaan kuullut yhtään mitään.

Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa

Riikka Pulkkinen: Raja 

Umberto Eco: Ruusun nimi

José Saramago: Kertomus sokeudesta

Mara Lee: Ladies